Observatorion historia

Historia

• Ensimmänen tutkimusasema toimi Sodankylässä kirkonkylällä vuosina 1882-1884 kansainvälisen polaarivuoden yhteydessä. Ks. Tutkijoiden Lappi-sivusto.
• Suomalainen Tiedeakatemia perusti observatorion Tähtelään vuonna 1913.
• Viralliset Maan magneettikentän mittaukset aloitettiin 1.1.1914.
• Seismiset mittaukset Tähtelässä aloitettiin vuonna 1956.
• Ionosfääriasema aloitti toimintansa elokuussa 1957 kansainvälisen geofysiikan vuoden yhteydessä.
• Vuonna 1971 SGOn tekninen yksikkö aloitti toimintansa.
• Tähtitieteen yksikkö suoritti säännöllisiä maan navan liikkeen havaintoja käyttäen zeniittiin suunnattua kaukoputkea vuosien 1973 ja 1981 välisen ajan.
• Vuonna 1975 perustettiin EISCAT-järjestö (the European Incoherent Scatter Scientific Association) ja työt Sodankylässä aloitettiin vuonna 1977.
• Vuonna 1978 valmistui EISCAT vastaanotintutka ja mittaukset aloitettiin vuonna 1981.
• Elokuun 1. päivästä 1997 Sodankylän Geofysiikan Observatorio (SGO) on toiminut Oulun yliopiston alaisuudessa valtakunnallisena erillislaitoksena.
• Oulun yliopiston observatorio (kosmisen säteily, seismologia) liitettiin SGO:hon tammikuussa 1998.

SGO:n historiaan liittyviä julkaisuja

• Suomalainen polaariretkikunta Lapissa 1882-1884
• Suomalaisesta tutkimusretkestä Sodankylään ja Kultalaan vuosina 1882-83 ja 1883-84, ynnä kuvaelmia Lapista (PDF)
• Sodankylän geofysiikan observatorio 1913-2013 - sata vuotta havaintoja ja tutkimusta voit tilata "Ota Yhteyttä"-sivun Yleinen tiedustelu kautta.
• Jaakko Keränen - Suomen sääprofessori (PDF)
• Geofyysikko Eyvind Sucksdorff - havaintojen taituri
• Sodankylä geofysiikan observatorion johtaja Heikki Lindforsin elämä ja kuolema (PDF)

Ote Sodankylän geofysiikan observatorio 1913-2013 - sata vuotta havaintoja johdannosta

Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorio siirtyi toimintansa toiselle vuosisadalle vuonna 2013. Merkkipäiväksi on valittu 1.9., koska sinä päivänä sata vuotta aikaisemmin vuonna 1913 observatorion vastavalmistuneet rakennukset otettiin käyttöön. Observatorio oli perustettu Suomalaisen Tiedeakatemian hallinnon alaisuuteen, jonka asettama observatoriotoimikunta antoi sille toiminnalliset tavoitteet ja sisällön sekä johti observatoriota käytännön tehtävissä ja taloudenpidossa aina 1990-luvulle saakka. Toimikunnan puheenjohtaja ja Meteorologisen keskuslaitoksen johtaja prof. Gustaf Melander1 (1860–1938) oli observatoriohankkeen aloitteentekijä ja keskeinen vaikuttaja observatorion tehtävissä seuraavien yli 20 vuoden ajan. Melanderia voidaan hyvällä syyllä pitää Sodankylän observatorion perustajana. Tosin hän ei ajanut uutta observatoriota johtamaansa Suomen Tiedeseuran2 Meteorologiseen keskuslaitokseen, vaan vastaperustetun (1908) Suomalaisen Tiedeakatemian alaisuuteen, jonka keskeisiä johtohahmoja Melander myös oli. Melanderin tavoitteena oli, että hänen johtamansa laitokset vapautuisivat Tiedeseuran holhouksesta kuten Meteorologisen keskuslaitoksen osalta tapahtuikin joitain vuosia myöhemmin. Varsinaiset säännölliset mittaukset ja rekisteröinnit alkoivat Sodankylässä 1.1.1914. Observatorion ensisijainen tehtävä oli geomagneettisten vaihtelujen jatkuvat rekisteröinnit ja niihin liittyvät mittaukset. Siksi laitosta kutsuttiin aluksi nimellä "Magneettinen observatorio". Geomagneettisia mittauksia tarvittiin Suomen alueen magneettisen kartoituksen tueksi. Työ oli käynnistetty vuonna 1910 Meteorologisen keskuslaitoksen hankkeena.

Aivan alusta lähtien Sodankylän observatorion toinen tärkeä tehtäväkokonaisuus muodostui päivittäisistä meteorologisista havainnoista osana Meteorologisen keskuslaitoksen valtakunnallista havaintoverkkoa. Laajemmin geofysikaaliset havainnot otettiin observatorion ohjelmaan myöhemmin 1930-luvulla, jolloin säännöllisiä mittauksia ja havaintoja tehtiin seitsemästä eri geofysikaalisesta kohteesta. Toiseen maailmansotaan mennessä Sodankylän observatorio oli kehittynyt magneettisesta ja meteorologisesta havaintoasemasta todelliseksi geofysiikan observatorioksi. Toimintansa alkuvaiheessa Sodankylän observatorio oli maailman pohjoisin magneettinen observatorio ja ainoa pohjoisen napapiirin sisäpuolinen havaintoasema. Henkilökunnan määrä oli pieni: johtaja, assistentti ja vahtimestari. Ensimmäinen johtaja oli Jaakko Keränen (1883– 1979) vuosina 1913–1917. Johtajan assistenttina työskenteli Jaakko Keräsen puoliso Siiri Keränen (1889–1968).

Toisen maailmansodan loppuvaiheissa Sodankylän observatoriota kohtasi täydellinen tuho vuonna 1944, kun saksalaiset joukot polttivat kaikki laitoksen rakennukset ja suurimman osan havaintolaitteista. Suomalainen Tiedeakatemia jälleenrakennutti observatorion kuitenkin varsin lyhyessä ajassa valtiovallan taloudellisen tuen turvin. Samalla observatorion toiminnot jaettiin uudelleen siten, että ilmatieteelliset havainnot tulivat Ilmatieteellisen keskuslaitoksen uuteen aerologiseen observatorioon3 ja muut geofysikaaliset havainnot jäivät Suomalaisen Tiedeakatemian toimialueelle.

Sodankylän geofysiikan observatorion kehitys sodanjälkeisten vuosien aikana oli nopea. Merkittävä kulminaatio tässä toiminnallisessa kasvussa oli observatorion ionosfäärimittausten alku, mikä tapahtui yhteistyössä saksalaisen Max Planck -instituutin kanssa. Ionosfääritutkimus nosti observatorion merkittäväksi alan kansainväliseksi toimijaksi. Myöhemmin ionosfäärimittaukset ovat laajentuneet ja monipuolistuneet maapallon lähiavaruuden tutkimuksiin, kun Sodankylän observatorioon rakennettiin kansainvälisen EISCAT-järjestön organisoimiin ionosfäärimittauksiin tarkoitettu tutka-asema. Monet Sodankylän geofysiikan observatorion tutkijoista ovat työskennelleet EISCAT-järjestössä aina sen johtotehtäviin asti. Ionosfääritutkien rakentaminen ja tutkasignaalien teorian kehittelytyö on vienyt Sodankylän geofysiikan observatorion alan kansainvälisen tiedeyhteisön huipulle saakka. Nykyisin observatoriolla on mittauslaitteita noin 20 eri paikkakunnalla Suomessa ja Skandinaviassa. Observatorion mittaustoiminta on osa Suomen kansallisista velvoitteista alan maailmanlaajuisessa tutkimuksessa. Henkilökunnan määrä on noin 40.

Merkittävin organisatorinen muutos Sodankylän geofysiikan historiassa tapahtui vuonna 1997, kun observatorio liitettiin osaksi Oulun yliopistoa valtakunnallisena erillislaitoksena. Näin Suomalainen Tiedeakatemia luopui ainoasta tutkimuslaitoksestaan. Ratkaisu paransi observatorion aikaisemmin epävakaata taloudellista asemaa ja henkilökunnan oikeudellinen asema selkiytyi. Oulun yliopistossa toimii Sodankylän observatorion osana erillinen yksikkö, johon kuuluu muun muassa yliopiston seismologinen tutkimus sekä kosmisen säteilyn havaintoasema. Sadassa vuodessa Sodankylän observatorio on kehittynyt pienestä muutaman henkilön havaintoasemasta monipuoliseksi geofysiikan ja maapallon lähiavaruuden ilmiöiden tutkimuslaitokseksi. Sodankylän geofysiikan observatoriossa harjoitettu tutkimustoiminta on korkeaa kansainvälistä tasoa, mistä on osoituksena lukuisat tieteelliset julkaisut ja observatorion aineistoista tehdyt yliopistolliset väitöskirjat ja muut opinnäytteet. Observatorion tuottamien mittausaineistojen käyttäjiä on paljon sekä kotimaassa että ulkomailla, mikä on osoituksena havaintotuloksien hyvästä laadusta.

Sodankylän geofysiikan observatorion historiallisista vaiheista ja siellä tehdyistä mittauksista sekä tutkimuksista on kirjoitettu useaan otteeseen muun muassa Suomalaisen Tiedeakatemian yleishistoriikeissa akatemian 50-, 75- ja 100-vuotisjuhlia varten (Ketonen, 1959; Halila, 1987; Paaskoski, 2008). Observatorion entiset johtajat ovat myös laatineet katsauksia laitoksen toiminnan vaiheista hallintokausiltaan (Sucksdorff, 1952; Kataja, 1973, 1999a; Kangas, 1999). Lisäksi observatorion ensimmäisestä johtajasta Jaakko Keräsestä on kirjoitettu elämäkerta, jossa kuvaillaan erityisesti laitoksen ensivaiheita (Nevanlinna, 2014b). Sodankylän observatorion perustamisesta ja alkuajoista sekä sen edeltäjälaitoksista ovat kirjoittaneet muun muassa Simojoki (1978), Holmberg (1992) ja Seppinen (2002, 2004). Laajassa moniosaisessa Suomen tieteen historiaa käsittelevässä teoksessa4 Sodankylän observatorio on mukana geofysikaalisen tutkimuksen katsauksessa (Markkanen, 2001). Lisäksi observatorion tutkijat ovat kirjoittaneet Sodankylän observatorion vaiheista eri aikakaus- ja sanomalehtiin. Observatoriossa tehtävät havainnot ja tutkimustyöt ovat olleet esillä myös useissa radio- ja TV-ohjelmissa.

Sodankylän geofysiikan observatorion perustamisen 100-vuotisjuhlatilaisuus järjestettiin Sodankylässä 21.9.2013. Tilaisuudessa puhuivat Sodankylän observatorion johtaja, Oulun yliopiston rehtori sekä opetusministeriön ja Sodankylän kunnan edustajat. Tapahtumaan kuului myös koko syksyn kestänyt laaja yleisölle suunnattu Studia Generalia -luentosarja, missä Sodankylän geofysiikan observatorion kotimaisten yhteistyötahojen tutkijat esitelmöivät observatorion tieteellisiä tutkimuksia sivuavista aiheista. Juhlavuoden yhteydessä esille nousi myös ajatus siitä, että Sodankylän geofysiikan observatoriosta olisi tärkeää laatia historia. Onhan observatorio eräs maamme vanhimpia tieteellisiä laitoksia ja siellä tehty geofysikaalinen havaintotyö ja tutkimukset ovat osa arvokasta kansallista ja kansainvälistä tieteellistä perinnettä...

Kirjoittanut Heikki Nevanliina